Miten hallita muutosta työssä?

1.8.2023

Sote-ala on kohdannut viime vuosikymmenen aikana monia vaikeuksia. Henkilöstöpula ja resurssien niukkeneminen ovat olleet ennustettavissa jo pitkään, pandemia tuli syliin yllättäen ja sen seurauksena resurssikriisi paheni entisestään. Kansainväliset ja kansalliset kriisit ovat pakottaneet tekemään muutoksia sote-rakenteisiin, jotta lakisääteisistä tehtävistä selviydytään. Tulevaisuudessa nekin joutuvat entistä tarkempaan syyniin, osasta tämän päivän itsestään selvinä pidetyistä velvoitteista tullaan karsimaan. Myös toimintakulttuuri on jatkuvassa muutoksessa. Sen tausta on ympäröivässä maailmassa ja meissä ihmisissä. Mikäli aineettomat voimavarat ja resurssit, kuten arvotietoisuus, osaaminen ja oppimisen halu, toisen ihmisen kohtaamisen taito ja yhteistyökyky, heikkenevät, olemme pääsemättömän ja toivottaman työurakan edessä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran julkaisemat megatrendit (Sitra 2023, 2020) antavat hyvän tulevaisuusluonnoksen siitä, millaisia haasteita, mahdollisuuksia ja uhkia yhteiskuntiin lähitulevaisuudessa mahdollisesti kohdistuu. Huolellisesti kerätty tieto menneisyyden painosta (mikä estää muutosta, mm. pinttyneet ajattelumallit, maailmankuva, toivottomuus jne.) ja nykyhetken tilanteesta eli työnnöstä (meneillä olevat muutosprosessit) auttavat hahmottamaan käsitystä tulevaisuuden imusta, eli tekijöistä, joihin suuntaan tulevaisuutta halutaan ja on mahdollista rakentaa (toiveet, odotukset, uhat).

Tulevaisuusajattelu luo kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisten, väestön, luonnon, talouden ja teknologian välisistä suhteista ja vaikutuksista jokapäiväiseen elämään. Se auttaa kansalaisia sekä organisaatioita ennakoimisessa ja kattavan tulevaisuuskuvan näkemisessä tämän hetken päätöksenteon perustaksi. Megatrendit ovat: 1. Luonnon kantokyky murenee, 2. Hyvinvoinnin haasteet kasvavat, 3. Demokratian kamppailu kovenee, 4. Kilpailu digivallasta kiihtyy ja 5. Talouden perusta rakoilee.

Sote-tulevaisuutta kannattaa myös tarkastella megatrendien silmälasien läpi. Miten luonnon kantokyvyn heikkeneminen vaikuttaa sote-alaan? Miten valmistautua jo heikoilla resursseilla tulevaisuuden hyvinvoinnin haasteisiin? Entä miten demokratian ja muiden ideologisten aatteiden väliset taistelut vaikuttavat sote-alaan tai kansalaisten suhtautumiseen ammattilaisia ja heidän edustamaa tietoa kohtaan? Digitaalisuuden ja robotisaation vahvistuvat roolit ovat jo tätä päivää, samoin käsitykset niukkenevista resursseista ja niiden seurauksista. Miten hallita tämän päivän tapahtumia ja ilmiöitä siten, että myös tulevaisuus näyttäisi kohtuullisen hyvältä?

Keskustelussa huolen aiheena ovat yhä useammin aineelliset muutokset (resurssit, välineet, digitalisaatio, muutokset väestön rakenteessa jne.), aineettomat jäävät vähälle huomiolle. Osaamisen vaatimukset, ympäröivän yhteiskunnan vaikutukset asenteisiin ja arvoihin, vastavuoroisuuden väheneminen ja sen myötä kohtaamisen taitojen heikkeneminen, työn kognitiivinen ja eettinen kuormittuminen niin ikään aineettomina resursseina vaikuttavat välittömästi työkyvykkyyteen, mahdollisuuksiin toimia. Määrittelen aineettomiin voimavaroihin ja resursseihin kuuluvan

1. Arvotietoisuus

2. Toisen ihmisen kohtaamisen taito

3. Kollegiaalisuus

4. Osaaminen ja oppiminen

Organisaatioiden, työyhteisöjen ja yksittäisten työntekijöiden aineettomat voimavarat ja resurssit muodostavat kuitenkin tekemisen ytimen. Jos keskinäinen kunnioitus, yhteistyötaidot tai tahto tehdä hyvää ja välttää pahaa puuttuvat työyhteisön toimintakulttuurista, menee matto kaiken alta, vaikka kuinka oltaisiin onnistuttu tiedoissa, taidoissa, fyysisissä puitteissa tai toimivissa teknologisissa ratkaisuissa. Mikäli työntekijöiltä puuttuu kyky erottaa oleellinen epäolennaisesta, ts. perustehtävä on hukassa tai tiedon käsittelemisessä puuttuu kriittinen ajattelu, tulee kallista tyhjäkäyntiä ja tehdään toimintaa vahingoittavia virhearvioita. Niin ikään yksin puurtaminen, oman edun turvaaminen, päätöksentekeminen ilman totuutta, vääryyksien sivuuttaminen nakertavat yhteistyökykyä, kollegiaalista vastuullisuutta sekä johtavat lopulta uupumiseen ja eettiseen kuormittumiseen. Työyhteisöjen tilat tyhjenevät ihmisistä.

Työyhteisön, organisaation ja yksittäisen työntekijän aineettomien voimavarojen ja resurssien vahvistaminen ovat linjassa megatrendien kanssa. Vastuullisuus luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä asenteena valuu energiana ihmisten elinolojen, myös työolojen, parantamisen elvyttämiseen. Hyvinvoinnin haasteet ulottuvat kokonaisvaltaisesti jokaisen elämään, niin yksityiselämään kuin työelämään. Ihminen voi hyvin, kun hän kokee elämänsä merkitykselliseksi, ja sen merkityksen hän voi löytää vastavuoroisissa auttamis- ja kohtaamistilanteissa toisen ihmisen kanssa. Sote-alan ammattilaiset kokevat pääasiassa työnsä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Tätä merkityksellisyyden kokemusta ja auttamisen tahtoa tulisi pitää esillä entistä enemmän sekä panostaa siihen, kun pohditaan muutoksen hallitsemisen keinoja.

Empatia ja vastuun ottaminen toisen ihmisen hyvinvoinnista avaavat polkuja sellaisen yhteiskunnan ja sellaisten työyhteisöjen rakentamiselle, missä luodaan kyvykkyyttä paitsi päätöksenteolle, myös konkreettiselle toiminnalle. Kyky tehdä vaikuttavia päätöksiä mahdollistaa työn tekemisen sekä kaiken inhimillisen toiminnan. Päätös sinänsä tai hyvän tekemisen aikomus eivät vielä johda mihinkään. Niille pitää olla konkreettinen jatkumo tekemisessä. Vaikutukset mitataan usein teknisiä taitoja vaativassa työssä, tiedon onnistuneessa soveltamisessa, tai toisen ihmisen – niin työkaverin, asiakkaan ja potilaan – kohtaamisen tavassa. Puheen ja teon tulee olla linjassa. Tämän kyvykkyyden, empatian ja vastuun ottamisen, vaikutukset ulottuvat laajalle, ne auttavat ihmisiä hahmottamaan valintojensa seurauksia suhteessa luontoon, toisten ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan toimintakykyyn.

Muutoksen hallitseminen alkaakin itsestä. Kysymys itselle, mitä pidän oleellisena ja tärkeänä elämässä, johtaa pohtimaan samaa kysymystä toisen näkökulmasta. Mikä asiakkaalle ja potilaalle on tärkeää juuri nyt hänen elämäntilanteessaan? Miten työyhteisön toimintatapoja tulisi muuttaa, miten laajoja perustehtävän ratkaisuja tulisi tehdä, miten eri ratkaisuvaihtoehtoja tulisi priorisoida, millaista osaamista ammattilaisilta tulisi edellyttää, jotta yhä rohkeammin voisimme esittää esihenkilöinä, työntekijöinä ja organisaation johtajina yksinkertaisen kysymyksen toiselle ihmiselle: kuinka voin auttaa, kuinka onnistuisimme yhdessä entistä paremmin?

Megatrendit ja aineettomat voimavarat vahvistavat elämää suojelevia arvoja. Kun ne koetaan tärkeiksi, alkaa kansalaisten keskuudessa ja työyhteisöissä tapahtua. Tahto ja asenteet vaikuttavat tekoihin, kehittymistä ja oppimista tapahtuu hyväksi nähtyyn ja koettuun suuntaan. Toivottomuus ja pelko väistyvät, tilalle tulee hetkittäisistä takapakeista huolimatta toivo, luottamus ja kunnioitus. Tulevaisuus on kohtuullisen hyvä, tarvitsemme sen luomiseen toisiamme, tahtoa ja tietoa.

Tässä blogissa ja Hyvän hoidon akatemian® uusimmassa kyselyssä, Miten hallita muutosta työssä, keskitytään sote-alaa koskeviin aineettomiin muutoksiin. Käy vastaamassa kyselyyn, kun se aukeaa.

Pääset kyselyyn tästä linkistä Miten hallita muutosta työssä?